Mistä on Fenix Cricket Club tehty?
Ystävyydestä, hulluista ideoista ja rohkeudesta -niistä on meidän klubi tehty.
Fenix Cricket Club syntyi puhtaasti rakkaudesta lajiin ja palosta kasvattaa ja kehittää naisten krikettiä Suomessa.
Tarinamme sai alkunsa, kun kolme toisilleen tuntematonta naista päätyivät sattuman kautta saman lajin pariin. Tiina ja Elina tutustuivat toisiinsa seurajoukkueen PlayCricketSuomi treeneissä ja Mira löysi krikettiperheesä Empire Cricket Clubin riveistä. Laji vei kaikki mukanaan.Intohimo ja kova työ kantoivat nopeasti hedelmää, sillä pian löysimme itsemme pukemasta päälle saman paidan – Suomen naisten maajoukkueen edustusasun.
Kipinä syttyy Playboxin hämärässä
Maajoukkueen myötä aloimme treenata yhdessä myös virallisten harjoitusten ulkopuolella. Playboxissa vietetyt lukuisat tunnit, suuret tunteet ja jaetut kokemukset tekivät tehtävänsä: tiimikaveruus syveni nopeasti aidoksi, lujaksi ystävyydeksi.
Aloimme vitsailemaan siitä, kuinka hienoa olisi perustaa aivan oma seura. Se, mikä alkoi ilmoille heitettynä vitsinä ja hulluna ideana, alkoi kuitenkin polttelemaan sydämessä yhä kovempaa.
Päätimme lakata vitsailemasta ja ruveta tuumasta toimeen. Syntyi Fenix Cricket Club. Seura, joka on rakennettu yhteisille arvoille, ystävyydelle ja halulle saavuttaa naisten kriketin todellinen kasvupotentiaali.
Parvi täydentyy
Mietimme kenet haluamme mukaan, jotta voisimme Fenixin lailla nousta tuhkasta ja levittää siipemme mahdollisimman vahvoina. Olimme siitä yksimielisiä: kolmen muskettisoturin rinnalle tarvitsimme d’Artagnanin.
Suomalaisen kriketin parissa jo miltei 20 vuotta viettänyt Clare oli ainoa ja oikea vaihtoehto täydentämään tiimimme.
NOUSE SIIVILLESI FENIX-PERHEESSÄ
Tämä on vasta alkusoittoa tarinallemme. Seuraava luku kirjoitetaan yhdessä teidän kanssanne kentällä ja sen ulkopuolella. Tervetuloa mukaan Fenix-perheeseen!
Tutustu perustajiimme
Tiina Leskinen - Puheenjohtaja
Urheilu ja valmentaminen ovat olleet iso osa elämääni oikeastaan aina. Oma lajitaustani alkoi telinevoimistelusta ja muodostelmaluistelusta, ja aikuisena vaihdoin luistimet ja voimistelutossut nappulakenkiin amerikkalaisen jalkapallon ja lippupallon parissa. Molempia ehdin pelata myös maajoukkuetasolla.
Kriketin löysin vasta aikuisena, tammikuussa 2025. Laji oli minulle täysin uusi ja pitikin ennen ensimmäisiä harjoituksia googlettaa mihin sitä on menossa. Huomasin kuitenkin nopeasti, että kriketissä yhdistyi monta asiaa, joista olen urheilussa aina pitänyt: joukkue, kilpailu, taito, taktiikka ja se tunne, että aina löytyy jotain uutta opittavaa. Kriketti osoittautui myös paljon vauhdikkaammaksi ja monipuolisemmaksi lajiksi kuin olin etukäteen kuvitellut.
Ja ehkä juuri uuden oppiminen vei mukanaan. On aika koukuttavaa huomata aikuisena, että voi edelleen aloittaa aivan nollasta, opetella jotain täysin uutta ja löytää itsestään uusia puolia urheilijana. Kesästä 2025 lähtien olen pelannut myös Suomen naisten krikettimaajoukkueessa.
Pelaamisen rinnalla minulla on pitkä tausta lasten ja nuorten urheilusta. Olen valmentanut telinevoimistelua 30 vuoden ajan sekä harraste- että kilpatasolla. Kolmeen vuosikymmeneen mahtuu melkoinen määrä harjoituksia, erilaisia persoonia, tavoitteita, onnistumisia ja niitä päiviä, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan. Se on opettanut paljon siitä, mikä saa lapsen innostumaan urheilusta – ja mikä saa innostuksen säilymään.
Fenixissä minulle on tärkeää olla rakentamassa seuraa, jossa urheilusta voidaan innostua monella tavalla. Toiselle kriketti voi olla hauska uusi yhteisöllinen harrastus, toiselle paikka haastaa itseään ja jollekin alku tavoitteellisemmalle urheilupolulle. Kaikille niille on tilaa meillä Fenixissä!
Elina Rämä - Varapuheenjohtaja / Somevastaava
Urheilu on aina ollut iso osa elämääni – niin urheilemisen kuin penkkiurheilunkin muodossa. Olen yhden pojan äiti, joten osa viikonlopuista kuluu koripallokatsomoissa. Oma urheilutaustani on monipuolinen.
Krikettiä olen pelannut noin kaksi vuotta, ja laji on vienyt kunnolla mennessään. Olen äärimmäisen kilpailuhenkinen, ja kun asetan tavoitteita, niiden eteen tehdään töitä. Kriketissä parasta on jatkuva mahdollisuus kehittyä ja haastaa itseään.
Kriketin rinnalla treenaan potkunyrkkeilyä, joka tuo hyvää vastapainoa ja monipuolisuutta harjoitteluun. Tavoitteena on kehittyä jatkuvasti sekä pelaajana että urheilijana ja katsoa, mihin asti rahkeet riittävät.
Mira Kaitaranta - Sihteeri
Lahdesta monen lajin taktiikalla kriketin pariin rantautunut all-rounder isolla A:lla. Koulutukseltani olen insinööri (omasta mielestäni ihan hauska sellainen), jonka kolme teini-ikäistä lasta kutsuvat äidiksi ja ystävät Miraksi. Klubimme sihteerinä tehtäväni on varmistaa, että seuran arki pyörii mutkattomasti ja yhteydenpito sidosryhmien kanssa on sujuvaa. Insinöörin tarkkuudella pidän huolen siitä, että paperityöt, lisenssit ja jäsenasiat ovat aina järjestyksessä. Näin jokainen jäsen voi keskittyä täysillä olennaiseen: treenaamiseen ja pelaamiseen! Kentän ulkopuolella hoidan oman fielding positioni sillä samalla intohimolla ja tarkkuudella, jota laji vaatii pelaajiltaan.
Oma urheilutaustani painottuu kilpatanssiin ja thaiboxingiin. Luulin aina olevani yksilöurheilija, kunnes kriketti vei minut täysin mennessään.Tanssilattian rytmitaju ja kamppailulajien periksiantamattomuus ovat opettaneet minulle, miten pitää paketti kasassa kovassakin paineessa. Olen laajentanut osaamistani myös pelikentän laidalle ja suorittanut virallisen ICC Level 1 -valmentajakoulutuksen.
Insinööritaustani lisäksi minulla on kokemusta lasten STEM-aineiden opettamisesta. Lasten parissa toimiminen on minulle tuttua ja luontevaa. Meille onkin seuran (pian alkavassa) junioritoiminnassa kunnia-asia tarjota nuorille harrastajille turvallinen, kannustava, kestävä ja kehittävä ympäristö oppia uutta ja kasvaa lajin parissa.
Minuun voit olla rohkeasti yhteydessä kaikissa jäsenyyksiin, junioritoimintaan tai yleisiin seuran asioihin liittyvissä kysymyksissä. Nähdään kentällä ja sen laidalla!
Motto: “Luota visioon, ole rohkea ja nouse Feeniksin lailla.”
Clare Jones - Rahastonhoitaja
Hi, I’m Clare, from Wales. I moved to Finland 18 years ago, with my son and Finnish partner. Now, I’m a mum of 3!
I’ve always volunteered my time to sport. In 2007, I qualified as a kid’s football referee. After we moved to Finland, my son chose cricket as his hobby, so I volunteered and trained in different aspects of cricket. I was the deputy manager of Töks junior team before becoming a permanent voluntary fixture within CricketFinland, from 2014, with the opening of the Kerava National Cricket Ground. I’ve done work with both the Men’s and Women’s National teams but I’m probably best known for my catering and generally being “ mum” to the Women Bears.
I enjoy budgeting and maths, so I’m looking forward to what this position brings 😊.
My motto: “if you are going to do something, don’t cut corners, do it properly the first time!”